Tahtoviikko

On se ihmeellinen tuo mieli. Että miten sitä viikonloppuisin ajautuu aina ahmimaan ja kun maanantai koittaa, ei ahmiminen tule mieleen laisinkaan.

Päivä päivältä, mitä lähemmäs viikonloppua mennään, sitä enemmän alkaa tuntua, että tekisi mieli syödä liikaa. Maanantaina herkkuhimo on nolla ja sitä mukaa, mitä pidemmälle viikkoa edetään, herkkuhimo kasvaa. Täytyy kaivaa vanhoja päiväkirjoja ja tutkia, että miten sitä ennen muinoin viikonloppuja vietin. Onko joskus viikonloppuna tapahtunut jotain, mikä on jäänyt ahdistamaan ja sitten sen takia ahmin nytkin.

Koska nyt ei tee mieli ahmia, niin on vaikea käsittää, miten tahdonvoimaton olen silloin, kun ahmin. Tästä viikosta voisikin tulla tahdonvoiman viikko. Opettelen sanomaan ei ahmija-minälle ja pitämään lupaukseni koko viikon. Liiaksi poljen paikallani tällä hetkellä normisyönnin ja ahmimisen välillä, niin voisi kai tässä jotain kurinalaisuutta taas opetella.

Heh.. näin sitä unohtaa, mitä aiemmin oli mennyt tuumailemaan.. Että turha kieltää itseltään ahmimista kokonaan. No, entä jos en kielläkään? Mutta en silti ahmi.