Tänään turhauduin itseeni ja sen sijaan, että olisin mennyt juoksemaan, nukuinkin päiväunet. Jees, jees.. edelleen voisin käydä lenkillä, mutta se hetki meni jo. Minulla odottaa yksi projekti, johon pitäisi paneutua, ja jonka seurassa meneekin sitten loppuilta. Joten hukkasin sen ajan, jonka olin varannut juoksulenkille, nukkumiseen.
Meinasi käydä perinteiset: heräsin päiväunilta, olin nälkäinen, meinasin ahmia, kunnes tajusin, että nälän sijaan onkin jano. Ihmekös tuo, en ole koko päivän aikana ehtinyt tarpeeksi vettä juomaan. Kas kumma, kun join yhden lasin vettä, se "nälkäkin" hävisi.
Myös siksi olisin halunnut ahmia, koska "ihan sama, en käynyt lenkillä, voin sitten syödäkin mitä sattuu, koska peli on jo menetetty". Tuo ajattelutapa vainoaa minua vuodesta toiseen. Että ihan kuin lihoisin sata kiloa, jos en nyt menekään juoksemaan. Muun muassa se pitäisi kitkeä mielestäni ja olisin huomattavasti tasapainoisempi ihminen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jos haluat kurkata blogiini niin laita mailiosoite, laitan kutsun tulemaan :)
Roosatule@gmail.com on sähköpostiosoitteeni:)
Lähetä kommentti