Olen ollut nyt neljä päivää ahmimatta. Kun siis tässä välissä ahmin joka päivä 2,5 viikkoa. Tuona ahmimisaikana en edes muistanut, miltä tuntuu elää normaalisti syövän ihmisen tavoin. En muistanut, miten kevyt olo ja hyvä mieli sitä saattaakin olla, kun ei ole syönyt liikaa. Ähky ei ole mikään normaaliolotila. Se on merkki siitä, että touhu on karannut totaalisesti käsistä.
Mielentilaan kohtuusyöminen vaikuttaa siten, että vaikka kaikenlaisia pulmatilanteita elämässä koko ajan esiintyy, niin ahmimisaikana ne tuntuivat ylitsepääsemättömiltä, mutta nyt ne ovat vain sivuseikkoja. Kun ahmin, hukutan huoleni ruokaan, enkä käsittele asioita ollenkaan. Nyt, kun en ole ahminut, minun on pitänyt kohdata maailma sellaisenaan. Tämän ansiosta olen huomannut, että eivät huolet olekaan ylitsepääsemättömiä. Olen vain niin raukka, etten kestä käsitellä vastoinkäymisiä muuta kuin hullujen ruokasessioiden jälkeen.
Eikä kyse ole edes kovin kummoisista huolista. Huh.. minä & sairas mieleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti