Tällä hetkellä syön neljä päivää kohtuudella ja terveellisesti ja kolme päivää epäterveellisesti ja liikaa. Viikonloput ovat kompastuskiveni.
Eilen ja tänään kaikki on ollut hyvin. Viime viikolla juoksin kaksi kertaa, tällä viikolla ajattelin juosta kuutena päivänä. Tai siis en pelkästään ajatellut, vaan olen päättänyt niin.
Tuosta päästäänkin suurimpaan ongelmaani, joka on kykenemättömyys päättäväisyyteen. Minulla ei ole minkäänlaista taistelutahtoa. Joskus syksymmällä kirjoitin jonkun repsahduksen jälkeen, että miksi repsahdin, uudestaan alusta aloittaminen on helkkarin vaikeaa. Sitä se todella on. Joskus kuukausi sitten asiani olivat hyvin. Sitten menin ahmimaan ja sillä tiellä ollaan yhä edelleen. On hyvin, hyvin vaikeaa lietsoa itseään uudestaan siihen voittamattomuuden tilaan, jossa taistellaan läpi viikonloput ahmimatta ja eläen onnellisesti.
Kuinka saan tehtyä taas sen lujan päätöksen?
Minulla on kaksi päivää aikaa tsempata. Rakastan viikonloppuja, mutta en sitä, että kaikki säännöllisyys elämästä katoaa noina päivinä.
Vihaan seuraavia lauseita:
Älä kiellä itseltäsi mitään. Kieltäminen johtaa herkkuhimoihin. (Jos en kiellä, syön kaikkea mahdollista - liikaa)
Syö kaikkea, mutta kohtuudella. (Mitä on kohtuus? Yksi pala suklaata? Jos otan yhden palan, syön samantien koko levyn)
Taasko olet herkkulakossa, eihän sun tarvitse laihduttaa! (Mutta kyse ei olekaan siitä..)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Moiiiii. En tiedä muistatko mua, kirjoitin keväällä blogia nimellä Dandelion -Make me glow.. Im back. Tosin salasanan takana :)
Hei! Luulin, että lopetit blogaamisen kokonaan, kun ei susta enää kuulunut! Itse meinasin kyllä myös lopettaa, mutta päätinkin jatkaa syömishäröilyä myös blogin puolella.. niin kuin se jotain auttaisi..
Lähetä kommentti