annoin periksi itselleni. Ja kohta lähden juhliin, joissa luvassa lisää syömistä.
Jei.
En tiedä, pystynkö unohtamaan tämän päivän ahminnat niin, etten jatkaisi samaa rataa koko viikonloppua. Pelkään, että kostan itselleni selkärangattomuuteni syömällä sekä lauantaina että sunnuntaina.
Vähän itkettää, myönnän.
Tällaiseksi luullut en
arkipäivää aikuisen
Tuhlaan elämääni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti