torstai 19. marraskuuta 2009

Nyt se on täällä

Se istuu tuossa ihan vieressä. Olen yrittänyt pitää sitä poissa mm. syömällä purkkaa ja juomalla vettä, mutta ei. Se ei meinaa poistua. Kauankos olen joskus väittänyt ahmimishimon kestävän? 10 min, puoli tuntia, 6 tuntia, 24 tuntia? Nyt se on ollut seurassani viisitoista minuuttia, eikä se hellitä otettaan ei.

Se sanoi minulle, mene kauppaan.
Osta fanipaloja (se tietää, että rakastan niitä),
irtokarkkeja,
suolakeksejä..

Ja melkein tottelin. Kunnes laitoin suuhuni kymmenen purkkaa (!). Joita olen tässä jauhanut hyvän tovin.

Itse asiassa purkat alkavat tehota. Tai sitten kirjoittamisesta on todella apua.

Mutta entäs huominen, lauantai ja sunnuntai? Luvassa sosiaalista syömistä, argh, kuinka kestän ne tilanteet. Muut syövät ihania herkkuja ja minä tiedän, että jos syön yhdenkin keksin, vietän myöhemmin päivän aikana tai viimeistään seuraavana päivänä salaisia hetkiä liiallisen syömisen lumoissa.

En parane tästä koskaan.

Ei kommentteja: