Avautumista muiden blogeista

Myönnän lueskelevani toisinaan Suomen Blogilistalta löytyviä laihdutusblogeja.

Seuraavat asiat, joista kirjoitan, ovat omia mielipiteitäni. En ole täydellinen ihminen, enkä täydellinen laihduttaja tai bloginpitäjä, mutta joskus jotkut asiat herättävät kummastusta.

Minusta on surullista lukea, kun laihduttava ihminen kertoo repsahtaneensa ja syöneensä "kaikkee pa*kaa". Ruuan haukkuminen tuollaisella termillä on erittäin halventavaa. Vaikka tätä laihduttajaa kuinka inhottaisi, että hän on nyt mennyt syömään jotain sopimatonta, voisi asian ilmaista jollain muullakin tavalla. Ruokaa tulisi kunnioittaa tai ainakin siitä pitäisi puhua kunnioittavammin, koska kaikille se ei ole itsestäänselvyys. En itsekään kunnioita ruokaa tarpeeksi, ahminhan sitä välillä kuin heikkopäinen, mutta ruuan haukkuminen alatyylisin termein, mitä se auttaa? Päinvastoin. Luulen, että haukkuja saa itselleen entistä kurjemman olon. Kukapa nyt p*skaa haluaisi syödä. Ihminen on sitä, mitä syö.

0 kalorinsyöjät. Tästä olen paasannut aikaisemminkin. En vain jaksa, en kertakaikkiaan jaksa ymmärtää. Jos ihan terve ihminen alkaa laihduttaa, niin miksi, oi miksi, se energiamäärä pyörii siinä 1000 kalorissa tai alle? Miksi ihmiset syövät niin vähän!!!?? Itsehän voin nyt jeesustella, kun en enää syö liian vähän. Tein sitä kyllä aikoinaan, kuten olen kertonut ja siksipä tiedän, mistä puhun. Tiedän, mihin se johtaa.

Vaa'an ylivalta. Käyn vaa'alla harvoin, koska en sellaista omista. Mitä se paino laihtumisesta kertoo? Ei mitään. Paino vaihtelee päivän aikanakin pari-kolme kiloa. Suosin mittanauhaa, se kertoo, mistä läskiä on lähtenyt. Tai sitten niitä motivaatiovaatteita. Jos eivät edelleenkään mahdu ylle, niin laihtumista ei ole tapahtunut.

Laihdutusblogeissa on järjestään huomattavissa myös se, kuinka laihduttaja suorastaan vihaa kehoaan. Teini-ikäisillä tämä on ymmärrettävää, mutta myös moni aikuinen ihminen toitottaa, kuinka inhoaa "pursuilevia, ällöjä läskejä, selluliittip*rsettä ja ihramaista olemusta". Itsekin parjaan vartaloani, enkä ole siihen tyytyväinen, mutta joka päivä yritän hyväksyä itseni sellaisena kuin olen (harvoin onnistun). On hyvin tärkeätä rakastaa muiden ihmisten lisäksi myös itseään.

Välillä tunnen huonoa omaatuntoa siitä, mitä olen tehnyt tälle kropalleni. Se on kuitenkin palvellut minua hyvin kaikki nämä vuodet. Nyt haukun sitä ja inhoan sitä ja syön lisää, jotta voisin haukkua sitä lisää. Eihän se ole oikein. Minun pitäisi kiittää sitä, jos en nyt mistään muusta keksi kiitosta, niin vaikka siitä, että onneksi, kroppani, et ole kuitenkaan tuon paksumpi. Mahdut vielä kokoon 38/40. Asiat voisivat olla huonomminkin.