Raahustin aamuyöllä pikkuhiprakassa baarista kotiin ja ilmeisesti olin syönyt päivällä liian vähän, sillä minulla oli ihan sairaan kova nälkä. Ja koska olin gänässä, eivät aivoni toimineet, kuten niiden olisi siinä tilanteessa pitänyt toimia ja enkös vain löytänyt pakastimesta puoli litraa päärynäjäätelöä.
No, jäätelöt tuolin päälle (?!.. nii-in! Miksei esim. pöydälle?) sulamaan siksi aikaa, kun konttasin vessaan rapsuttamaan meikit pois naamasta. Siinä tovi vierähtikin ja osa jätskistä oli onnistunut sulamaan tuolille. Loppuosa eksyi suuhuni. Että näin. Palan painikkeeksi söin muutaman sämpylän voilla samalla, kun katsoin Star Warsia. En tiedä, mistä mieleeni juolahti leffan katselu, enkä ylipäätään ymmärrä, kuinka jaksoin laittaa dvd-soittimen edes päälle, kun olin niin älyttömän väsynyt.
Viiden aikaan heräsin epämiellyttävään tunteeseen, että ihoni on liimautunut johonkin kiinni. Kappas vain, niinhän olikin, sillä makasin edelleen nahkasohvalla, joka hiosti muuten aika mukavasti! Sain sen verran itsestäni irti, että loppuyön vietin sängyssä. Kun aamupäivällä heräsin, en tuntenut, olenko nälkäinen vai en. Olinhan syönyt koko yön. Ja koska olin/olen krapulassa, jolloin aivot eivät toimi, kuten niiden pitäisi toimia, olen syönyt tänäänkin taas mitä sattuu ja miten sattuu. Että näin... taas.
Onneksi huomenna on töitä, niin on pakko palata normaaliin päiväjärjestykseen ja syömisrytmiin. Ei tästä nyt oikein meinaa tulla mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti