Tällä hetkellä on kyllä niin heikkotahtoinen olo, että on pakko kirjoittaa ja kertoa siitä ja toivoa, että se auttaa tilanteeseen siten, että en nyt ainakaan mene ratkeamaan. Hoen itselleni, että "herkutmenevätsuoraanäässiin, herkutmenevätsuoraanäässiin". Toivon mantran tehoavan.
Tällaista tämä on, taistelua. Typerää oli syöpötellä kolmena päivänä viime viikolla, sillä nyt se on jäänyt jotenkin päälle. Ja jos en olisi syönyt, olisin jo kaksi kokonaista viikkoa ollut herkkulakossa. Mutta koska jouduin aloittamaan eilen herkkulakon uudestaan, olen ollut siinä vasta yhden kokonaisen päivän ja melkein kohta toisen.
Retkahdusten jälkeen minulla on tapana ajatella, että "hyvä, että retkahdin nyt. Olen sitten vahvempi seuraavalla kerralla". Tyhmä ajattelutapa! En koskaan ole vahvempi, vaan liikasyön uudestaan ja uudestaan. Joskus harvoin onnistun olemaan ahmimatta jopa kaksi viikkoa. Sitten tulee yksi pieni heikko hetki ihmiselämässä ja tadaa! Ahmimiskierre tulee takaisin kestäen myös kaksi viikkoa, jonka jälkeen taas (ehkä) pystyn olemaan tasapainossa jonkin aikaa, kunnes repsahdan jälleen. Tämä on oravanpyörä.
Ratkaisun avain on se, että minun pitäisi ennaltaehkäistä heikot hetket. Ongelmana on se, etten ole silloin oma itseni. Olen joku muu, joka ei kuuntele järkeni ääntä, vaan vaimentaa sen. Sillä hetkellä en ajattele kilojani tai sitä, miten huono olo tulee ahmimisen jälkeen. Ajattelen vain ruokaa ja sitä sekunnin kestävää mielihyvää. Kun tällainen ahmimiskohtaus iskee, toitotan itselleni, että syön vain vähän. Yhden karkin. Yhden keksin. Yhden jäätelön. Mutta aina tilanne riistäytyy käsistä. Olen antanut itselleni luvan ahmia syömällä jo yhden pahisjutun. Mieleni on vuosien myötä kehittynyt siihen suuntaan, että vain täysi ahmimiselle altistavien ruoka-aineiden välttely on ainoa oikea ratkaisu.
Mutta miten välttää heikot hetket? Syömällä tarpeeksi ja säännöllisin väliajoin.. jolloin ruokaa ei tule ajateltua, koska aivot eivät ilmoita nälästä. Paras on, kun ajattelee ruokaa mahdollisimman vähän. Ja jos herkkuhimo tulee, silloin ei ainakaan kannata syödä jotain terveellistä herkkua, sillä sekin johtaa lopulta epäterveellisten herkkujen pariin. Parempi vain juoda vettä ja unohtaa herkkuhimo.
Tällaista tämä on, taistelua. Typerää oli syöpötellä kolmena päivänä viime viikolla, sillä nyt se on jäänyt jotenkin päälle. Ja jos en olisi syönyt, olisin jo kaksi kokonaista viikkoa ollut herkkulakossa. Mutta koska jouduin aloittamaan eilen herkkulakon uudestaan, olen ollut siinä vasta yhden kokonaisen päivän ja melkein kohta toisen.
Retkahdusten jälkeen minulla on tapana ajatella, että "hyvä, että retkahdin nyt. Olen sitten vahvempi seuraavalla kerralla". Tyhmä ajattelutapa! En koskaan ole vahvempi, vaan liikasyön uudestaan ja uudestaan. Joskus harvoin onnistun olemaan ahmimatta jopa kaksi viikkoa. Sitten tulee yksi pieni heikko hetki ihmiselämässä ja tadaa! Ahmimiskierre tulee takaisin kestäen myös kaksi viikkoa, jonka jälkeen taas (ehkä) pystyn olemaan tasapainossa jonkin aikaa, kunnes repsahdan jälleen. Tämä on oravanpyörä.
Ratkaisun avain on se, että minun pitäisi ennaltaehkäistä heikot hetket. Ongelmana on se, etten ole silloin oma itseni. Olen joku muu, joka ei kuuntele järkeni ääntä, vaan vaimentaa sen. Sillä hetkellä en ajattele kilojani tai sitä, miten huono olo tulee ahmimisen jälkeen. Ajattelen vain ruokaa ja sitä sekunnin kestävää mielihyvää. Kun tällainen ahmimiskohtaus iskee, toitotan itselleni, että syön vain vähän. Yhden karkin. Yhden keksin. Yhden jäätelön. Mutta aina tilanne riistäytyy käsistä. Olen antanut itselleni luvan ahmia syömällä jo yhden pahisjutun. Mieleni on vuosien myötä kehittynyt siihen suuntaan, että vain täysi ahmimiselle altistavien ruoka-aineiden välttely on ainoa oikea ratkaisu.
Mutta miten välttää heikot hetket? Syömällä tarpeeksi ja säännöllisin väliajoin.. jolloin ruokaa ei tule ajateltua, koska aivot eivät ilmoita nälästä. Paras on, kun ajattelee ruokaa mahdollisimman vähän. Ja jos herkkuhimo tulee, silloin ei ainakaan kannata syödä jotain terveellistä herkkua, sillä sekin johtaa lopulta epäterveellisten herkkujen pariin. Parempi vain juoda vettä ja unohtaa herkkuhimo.
1 kommentti:
Löysin niin itseni sun teksteistäsi. Jatka kirjoittamista! Tsemppiä! Ihailen sun juoksukuntoa. Juoksetko tasaisella maastolla? Kuunteletko musiikkia vai kuinka jaksat kyllästymättä yli kolmen tunnin lenkkejä?
Lähetä kommentti