Nyt olen ollut viikon ahmimatta. Se on suuri saavutus. Näihin kuuteen vuoteen mahtuu hyvin vähän kokonaisia viikkoja saati sitä pidempiä aikoja, jolloin en ole syönyt liikaa. Ja jatkuvasti pelkään, milloin ruutitynnyri räjähtää.
Yritän ajatella mahdollisimman vähän ruokaa ja laihtumista. Jos on koko ajan jotain puuhaa, ei päivään ehdi tulla sellaista suvantovaihetta, joka altistaa ahmimiselle.
Tämän viikon jälkeen se taistelu vasta alkaakin. Olen kerran tänä vuonna pystynyt kahden viikon totaaliseen herkkulakkoon. Tuota ennätystä lähden nyt rikkomaan. Luulen, että jos pystyn olemaan (tai siis totta kai pystyn) kolme viikkoa syömättä, ahmimisajatus alkaa vähitellen haihtua mielestä. Tai niin toivon. Tuskinpa se koskaan kokonaan katoaa..
Tänään juoksin 11 km, meni 1 h 4 min. Ihan jees lenkki ja ilma oli ihanan raikas. Syömiset oli aika perusmeininkiä, paitsi ettei ollut mahdollisuutta syödä maitorahkapirtelöä iltapalaksi. Siksi söin pari leipää ja vähän mysliä, minkä takia maha on vähän turvonnut. Liikaa hiilaria. Mutta muuten ihan ok-fiilis. Huomenna olisi tarkoitus mennä salille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti