Ei tee mieli mielitekoja

En ole aivan tyytyväinen päivän liikuntasaldoon. Tiedän, että ihan hyvä pitää välipäivä juoksusta, koska juoksin sunnuntaina niin pitkästi ja vielä eilenkin tein yli tunnin lenkin. Mutta silti nyt vähän harmittaa, etten jaksanut tänään käydä juoksemassa. Enää en viitsi lähteä, koska yöunet kutsuvat kohta (pitää herätä aikaisin).
Rullaluistelin tänään puoli tuntia ja tein salilla tynkätreenin eli tein jalkaprässin, Pec Deckin, vipunostot sivuille, vartalon kierron, ristikkäistaljan ja reiden lähennyksen.

Haahuilin tänään kaikilla mahdollisilla kaapeilla muka etsimässä ruokaa. Eikä oikein tehnyt mitään mieli syödä. Katsoin jäätelöpakettia, eikä sitäkään tehnyt mieli. En kovin kauan sitä viitsinyt tuijotella, koska luulen, että vähitellen olisin alkanut kuvitella, että tarvitsen jäätelöä. Siis siitä huolimatta, ettei minun tehnyt jäätelöä edes mieli.

Lopulta söin iltapalaksi kaksi jyväleipää ja lasin maitoa. Se riitti vallan mainiosti. Olen vähitellen alkanut oppia siihen, että nähdessäni keksipaketin, rekisteröin havaintoni mieleeni kiellettynä asiana, jolloin keksipaketti muuttuu minulle näkymättömäksi. Tai ainakin tänään mieleni toimi tuolla tavoin. Voihan olla, että tässä tulee vielä ties minkälaisia herkkuhimoja. Tähän asti olen selvinnyt niistä siten, että tosiaan yritän mahdollisimman vähän ajatella laihtumista ja herkkujen syömistä.

Avaintekijänä herkkujen välttelyssä on ehdottomasti ollut se, että syön normaalia ruokaa riittävästi. Syön sen verran, että energiavajetta syntyy, jotta laihdun, mutta kuitenkin niin paljon, etten joudu tuntemaan nälkää. Nälkä on se, mikä normaaleilla ihmisillä laukaisee herkkuhimon. Minulla, syömishäiriöisellä, herkkuhimo johtuu yleensä tunneperäisistä syistä, mutta yritän minimoida kaikki mahdolliset riskitekijät. Siksi pidän nälän loitolla, ettei nyt ainakaan se, kaikkien muiden ongelmien lisäksi, aiheuta kohtausta.