Toivottomuusvaatteet

Dandelion kutsuisi näitä ehkä motivaatiovaatteiksi, mutta minä olen tässä nykytilanteessani niin epätoivoinen, että minulle nämä ovat toivottomuusvaatteita. Kävin kyllä eilen juoksemassa neljä kilometriä, mutta ruokailu on edelleen sitä mitä se on ollut nämä viimeiset kaksi viikkoa.

Ei nyt jauheta tuosta iänikuisesta syömisongelmasta sen enempää, vaan kerronpa seuraavaksi vähän läskihistoriastani toivottomuusvaatteideni kautta.

Tässä ovat farkut yhdeksän vuoden takaa. Koko on 27/34 ja kun käytin niitä, ne olivat vähän löysät. Joten oikea kokoni oli jopa 26/34. IIK! Olin tuolloin lukion ensimmäisellä. Nyt en edes yrittänyt tunkea niitä jalkoihini. Tällä hetkellä kokoni on 29-30/34.
Ja tässä juoksushortsit tältä kesältä. Ostin nämä juhannuksen jälkeen. Tuolloin olin juuri taas aloittanut jonkun herkkulakon ihan menestyksekkäästi ja juoksu kulki, joten olin ihan varma, että laihdun kesän loppuun mennessä sen verran, että kehtaan juosta nuo päällä julkisilla paikoilla. Kröhöm.. niin ei sitten tapahtunut. Liian lyhyet ja liian tiukat.. ja olen liian itsekriittinen.

Maratooniin ei ole enää muuten kauan, joten pitäisiköhän ihan kurillaan juosta nuo jalassa. Kaikki muut naiset ovat pelkkää luuta ja nahkaa, joten olisin sitten vähän erilainen muhkuraisine reisineni.
Trikoopoolo vuodelta 2004. Tosi ihonmyötäinen, jonka käytöstä taisin luopua jo v. 2005 syöpöttelyjen tehtyä tehtävänsä. Vaikka laiha olin vielä v. 2005, mutta sen verran kerännyt ylimääräistä vyötärön seudulle edellisvuodesta, etten kehdannut tuota paitaa enää käyttää.
Tämän ostin 2006 ja tykkään kyseisestä paidasta ihan hirveästi. En vain ole koskaan pitänyt sitä! Se on tosi tiukka ja mielestäni näytin jo tuolloin kolmisen vuotta sitten jokinorsulta tuo ylläni (enkä kuitenkaan edes näyttänyt), niin jäi sitten kokonaan käyttämättä. Nyt se ei mene edes päälleni. Myös v. 2006 ajattelin paitaa ostaessani, että kyllä kohta laihdun, kun treenasin tuolloin ensimmäiselle maratoonille. Ja silloin itse asiassa laihduinkin. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni laihduin ihan silmin nähden, kun olin kuukauden ahmimatta. Mutta sitten jatkoin syömistä ja tässä ollaan!

Myös tämä toppi vuodelta 2006. Ja tätä olen käyttänyt, vaikka tämä paljastaa joka ikisen muhkuran kropasta, koska tämä on tehty uimapuvuissa käytettävistä materiaaleista, polyamidista ja elastaanista. Mutta kesän 2006 jälkeen on sitten jäänyt käyttämättä.. Tykkään tuosta väristä, sillä se on ihan räikeän sininen.
Ja tässä perus-Onlyn paita. Koko S. Ostin v. 2007 ja ollut alusta asti liian pieni. En siis käyttänyt pelkiltään. Jäänyt vaatekaappii odottamaan laihempia aikoja.
Mekko tältä keväältä. Käyttämätön.
Sitten suosikkihameeni kahdeksan vuoden takaa. Tuota irroitettavaa taskua en ole käytössä pitänyt. Nykyään hyvä, kun menee polvien yli, mutta sitten jääkin jo reisiin kiinni, hehheh. Tuo kangas on jotain sentyylistä, mitä on pressuissa paitsi kovempaa, niin että se pysyy tuossa muodossa koko ajan.
Olihan näitä toivottomuusvaatteita vielä lisääkin.. roppakaupalla itse asiassa. Täytyy toivoa, etteivät ne enää lisäänny. En halua viedä niitä kirppikselle, koska uskon ja toivon, että vielä tulee se päivä, kun voin pistää ne ylleni siten, etteivät ne ratkea saumoistaan. Sulloin ne tänne:
ja nyt tungen tuon vaatekomeroni perimmäiseen nurkkaan. Enkä ajattele noita vaatteita kuin vasta sitten, kun tuomionpäivä koittaa eli se hetki, jolloin olen pienempi kuin nyt.