En parane, enkä laihdu, ennen kuin olen sisäistänyt sen seikan, ettei tämä ole laihduttamista, vaan uusi elämäntapani. Jos koko ajan vain mietin laihtumista, senttejä, vaakalukemaa, haluan yhä nopeammin tavoitella laihempaa olemusta, joka taas johtaa lohtusyömiseen, kun niin ei tapahdukaan.
Minun pitää unohtaa laihdutus, herkkulakko, ahmimislakko.. Kaikki nuo sanat. Kun unohdan ne, paranen ja laihdun huomaamattani. Tämä ei ole mitään lakkoilua, näin minä elän, aina ja ikuisesti. En saa suurennella asioita. En saa elää herkkulakkoa varten. Minun pitää elää itseäni varten ja tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Jäätelön syöminen ei tunnu hyvältä, vaan se masentaa ja tekee olon väsyneeksi ja raskaaksi. Omenan syöminen taas on hyvä asia, koska se tekee oloni virkeäksi ja energiseksi.
Toisin sanoen, olen herkkulakossa, mutta en ajattele sitä. Tätä on vaikea selittää ja kaikki tämä kuulostaa kovin sekavalta, mutta pääpointtini on kuitenkin se, etten stressaa liikaa. Jospa se auttaisi.
Juoksin 40 min.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Todellakin, elämäntapamuutokseenhan tässä pyritään! :)
Ja juu, vesimeloni ja juusto taitavat olla tämänpäivän kova sana mun kohdalla...himo molempia kohtaan koko ajan :D
Ajatellaan niin, että ei laihdutuskeskeistä elämää, vaan elämäkeskeistä laihdutusta!
Joo annan kengilleni kuun loppuun mahdollisuuden. Jos silloin vielä hiertää, niin takaisin kauppaan!
Löysin vasta sun blogisi. Täällä toinen 25v yrittää päästä samoihin lukemiin joissa oli ku täytti 20v... Vielä on pitkä matka. Ja oon ihan samaa mieltä sun kanssa tosta, et ei mitään lakkoilua vaan elämänhallintaa!
Lähetä kommentti