En voi mennä nukkumaan, ennen kuin olen tehnyt tilit selväksi itseni kanssa. Se on selvä. että tämänpäiväinen ei saa toistua. Viis läskeistä! Oman mielenterveyteni puolesta tässä taistelen. Tänään taas mietin, että samapa se, vaikka olisin näissä mitoissa seuraavat 50 vuotta, kunhan olisin onnellinen ja elämäni olisi ruuan suhteen tasapainoista.
Psyyke on se a ja o. Laihtuminen lähtee korvien välistä. Tuo oli se ensimmäinen vastaus ahmimisesta parantumiseen. Toista vastausta en ole vielä tänne ehtinyt kirjoittaa. Idea siihen lähti jo sen ammattilaisen suusta, kelle kävin itkemässä ongelmastani. Hän sanoi, että minun kannattaisi kokeilla tunnepäiväkirjan kirjoittamista. Että aina, kun tekee mieli syödä liikaa, kirjoitan ylös, että miksi syön. Mitä tunnen sillä hetkellä, kun minun tekee mieli syödä.
Vielä tähän päiväänkään mennessä en ole tuota keinoa koettanut. En oikein uskonut siihen, vaikka neuvo mielestäni hyvältä kuulostikin.
Nyt sitten listasin, että minkälaisissa tilanteissa homma niinsanotusti karkaa käsistä:
* ihan puhdas tunnesyöminen eli ahdistus, suru, jännitys, häpeä myös suuttumus
* kun on juuri syönyt normaalin ruuan, eikä ruoka ole vielä ehtinyt täyttää mahaa. Tällöin tulee se ping-olo, että jospa sitä vähän ottaisi jotain makeaa.
* väsymys. Esim. on nukkunut päiväunet, herää, on sekaisin ja luulee olevansa nälkäinen, menee kaapille ja ping.
* itsensä palkitseminen. On tullut saavutettua jotain, joku suuri projekti on kokenut päätepisteensä. Siihen on nähty aikaa ja vaivaa. Tekee mieli vähän herkutella, ping. Se on menoa se. Syöminen on minulle kuin alkoholistille alkoholi.
Siinä syitä, miksi ahmin. Lisää analysointia luvassa huomenna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Heh, tuli "hauskat" muistoto mieleen pusuista.
Kauppiksessa kerran vetäsin kerralla sellaisen Lidlin pusupaketin (30 kpl?) ja nyt keväällä parissa päivässä laatikollisen eli sen 25 kpl..ja perään tietenkin vedin vielä muuta höttöä.
Ja hei, huomasin muuten että "syy-lista" on kuin itseni kirjoittama. Ahmin ihan samanlaisissa tilanteissa!
"syöminen on minulle kuin alkoholisteille alkoholi" Voi itku kuinka monta kertaa oon itse ajatellut juuri noin!
itse ahmin ihan siitäkin syystä, että ne hyväskät on hyvää. Ja se, että siitä asti, kun jotenkin tuli tajuntaan se, että ei saisi ahmia, ahmiminen tuo sellaista vapaudentunnetta.. kapinaa.. viva la revolution -tapaisesti..
Ja niin monta kertaa on laihdutus kaatunut ajatukseen "saakeli, en ryyppää, en polta, en käytä huumeita, miksi hitossa mun pitäis näistä luopua kun ne on vaan ruokaa!!"
Mullakin on tuo kapinajuttu! Tosi järkevää kapinoida itseään vastaan. Sitä joutuu heti nöyrtymään.
Kyllä minäkin syön sen takia myös, että herkut on hyviä ja haluan kokea sen hyvän maun uudelleen ja uudelleen. Harmi vain, että vain ensimmäinen suupala maistuu hyvälle. Lopulta herkut eivät maistu enää millekään. Mutta kun ei osaa jättää sitä vain yhteen suupalaan.
Lähetä kommentti