Kuten sanoin, aion harkita parantumista vasta lauantaina. Oikeastaan on ollut ihan jees syödä mitä sattuu. Koska olen päättänyt, että muun elämän stressin takia saan syödä lauantaihin asti kaikkea ilman paineita, en ole kantanut hirveästi huonoa omaatuntoa syömiselämästäni.Herkut alkavat muuten jo vähän tökkiä. Mutta huomenna vielä luvassa ahmimista. Sitten se loppuu. Ah, tätä läskiintymisen autuutta!
Tämä oli ihan kiva juttu. Kiitos vain. Ja kiitos kommentoijille, en nyt sitten lopetakaan. Sinnitellään vielä. En vain usko parantumiseeni ja sekös ahdistaa.
2 kommenttia:
^_^
Se parantuminen on iso juttu. Älä vaivaa sillä päätäsi juuri nyt. Sitten jos/kun alat harkita jotain, niin koita vaikka lähteä jostain pienemmistä palasista.
Älä ihmeessä lopeta!
Lähetä kommentti