
Juoksun aikana ja heti sen jälkeen kaikki on niin yksinkertaista. Elämä on tässä ja nyt. Huomaan kaiken eri tavalla. Aivan kuin silmäni olisivat vasta-auenneet. Olen vastasyntynyt. Näen puiden vihreyden, auringonsäteiden kimmellyksen järven pinnalla ja sen, miten sininen taivas onkaan tänään. Olen itsekin taivaassa. Leijun, enkä putoa, sillä mikään ei voi pudottaa minua nyt.

Kaikki on hyvin.
2 kommenttia:
Lenkkeily tosiaan on paras tapa päästä eroon huolista.. Tai liikunta yleensäkin. Sitä keskittyy niin siihen suorittamiseen, että kaikki muu ympärillä unohtuu. Ihana kirjoitus!
tää on just niitä semmoisia zen -hetkiä :D
Lähetä kommentti