Ahmimisesta kieltäytyminen ei ollut ihan helppoa. Oli hiuskarvan varassa, etten olisi luovuttanut. Tein kaappikierroksen, kun tuntui, etten kestä enää. Tuntui, että on ihan pakko syödä! Onneksi kaapeissa ei ollut mitään, mitä olisi tehnyt mieli. Harvoin olen kaappikierroksen jälkeen jättänyt ahmimatta. Jos ei ole muuta ruokaa ollut, olen syönyt sitten leipää mahan räjähtämiseen asti. Mutta eilen selvisin.
Mikä oli se tunne, että minun teki mieli tukahduttaa se ruualla? Jännitys.. ja myös stressi. Olen tosi kova jännittämään ja stressaan ihan pienistäkin asioista. Minulla on kauhea esiintymiskammo. En ymmärrä, miten voin yhä vieläkin kärsiä sellaisesta, vaikka olen elämässäni joutunut esiintymään sen verran, että luulisi, että se on jo ohi mennyttä aikaa. Jännitän yhtä paljon kuin esimerkiksi lukiossa, jolloin etsin vielä itseäni ja olin epävarma. En muista, miten tuohon aikaan selvisin äidinkielen puhekursseista. Ahmimista en kuitenkaan vielä silloin harrastanut. Ehkä vain annoin ahdistuneiden tunteiden tulla ja sillä sipuli.
Nykyään seuraavan päivän jännittävät tapahtumat olen yrittänyt edellisiltana unohtaa ruuan avulla. Tänään minulla oli jännittävä päivä ja siksi eilinen oli yhtä taistelua. Nyt tietysti tuntuu voittajalta, etten eilen ahminut. Mutta kyllä se oli lähellä. Oli tosi tuskallista, kun ei ollut mitään suojaa, millä saisi ajatukset edes hetkeksi pois seuraavasta päivästä. Piti vain antaa ahdistuksen tulla. Eikä siihen auttanut mikään. Tiesin, että minun täytyy nyt vain kieriskellä tässä ahdistuksessani, sillä olo helpottaa vasta seuraavana päivänä.
Tänään on tosiaan ollut helpompaa. Olen ollut aika onnellinen.. tai ei aika, vaan tosi onnellinen! On tehnyt mieli vain lähettää kaikille elämäni ihmisille tekstiviestejä, että vähänkö olette ihania, kun olette olemassa. Eikä tämä päivä nyt ole sen erikoisempi ollut kuin muutkaan päivät. Ehkä se kolmen päivän ahmimattomuus alkaa vain vaikuttaa siten, että alan nähdä elämän pitkästä aikaa jonkun muun kuin syömishäiriöisen silmin.
3 kommenttia:
On pakko laittaa jotakin viestiä, kun jo jossain vaiheessa uhkailit lopettaa koko blogin. Älä ihmeessä lopeta. Olen tätä blogia lukiessani "kohdannut" ensimmäisen ihmisen, jonka ongelmat ovat näin lähellä omiani. Ja kyllä - myös minä olen kyllästynyt omaan itsekriittisyyteeni, esiintymispelkoon ja muutenkin siihen, miten paljon otan paineita ja stressiä järjellä ajateltuna täysin turhista asioista. Hmm. Tuttua on myös ahmiminen ja jonkun epämääräisen tyhjiön paikkailu syömisellä. Myös minä olen kuitenkin tsemppaaja! Pyrin aina myönteiseen ajatteluun ja yritän kyseenalaistaa omia ajattelutapojani, lenkkeilen ja muutenkin yritän kohentaa itsetuntoa pitkäjänteisesti. Olen jo aikani rimpuillut ääripäästä toiseen ja koko touhu inhottaa. Haluaisin vain nauttia kaikesta siitä mitä minulla on - ihanat ystävät, perhe, hyvä opiskelupaikka ja tulevaisuus täynnä mahdollisuuksia, jotka vain minä voin itseltäni viedä. En jaksa enää ajatteluketjuja, joissa muutama kilo merkitsee epäonnistumista ja minun on jotenkin rankaistava itseäni. Ihan oikeesti se tasapaino oman itsen kanssa löytyy vain sillä, että oppii antamaan vähän siimaa eikä lähde joka viikkoon sillä samalla itseinhoon pohjautuvalla laihdutusuhmalla. Uskallan väittää, että sieltäkin löytyy ihan ainutlaatuinen ja upea nuori nainen, jolla on mahdollisuudet mihin vain! Toisinsanoen, luen tosi mielelläni ajatuksiasi! <: En tiedä voiko näin sanoa, mutta tuntuu mahtavalta, ettei olekaan ihan yksin omien ajatustensa kanssa. Kaikilla meillä on omat solmumme. Ihanaa syksyä sinne !
Hienoa! =) Täällä kans samat ongelmat, et ole yksin, mutta olet rohkea ja motivoiva, kun jaksat kirjoittaa tänne! Jatka!
Kiitos teille<3!
Joo, minä en tajua, että miksi olen kuusi vuotta toilaillut ruuan kanssa, kun elämäni on niin hyvää muutoin. Välillä olen miettinyt, etten ehkä kestä onnellisuutta ja siksi syön. Osittain tuo pitää paikkansa. Pelkään olla onnellinen. Mutta varsinaiset syyt ahmimiseen löytyvät jostain vielä syvemmältä. Ja kun sen todellisen syyn löytää, vasta silloin liiallisesta syömisestä voi päästä eroon.
Lähetä kommentti