Joka toinen päivä menee hyvin, en ahmi ja olen onnellinen. Nyt on se joka toista päivää seuraava päivä, joka on mennyt tutuissa kuvioissa.
Tänään ahmimisen syy oli normaalin päivärytmin sekoaminen. Vapaapäivä, joten aikaa oli enemmän kuin normaalipäivinä. Jotenkin tuntui, että minun on nyt pakko syödä. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Tämä oli se kriittinen päivä, sillä ilmeisesti nuo olivat jotain vieroitusoireita. Annoin periksi ja lankesin. Melkein tuli kylmä hiki ja tärinä, kuten huumeidenkäyttäjillä. Olen tosi syvässä suossa.
Hänen roolinsa ovat aina vähän homssuisia,
vaikka todellisuudessa on kaunis nainen.
Sitten hyviin uutisiin: huomenna en ehdi syöpötellä. Jee. Ja näen erään itselleni hyvin tärkeän ihmisen pitkästä aikaa. Hän tietää minusta ihan kaiken. Myös melkein koko karun totuuden ruokatottumuksistani. Hänen ansiostaan olen ennenkin onnistunut olemaan ahmimatta, joten ehkäpä huomisesta lähtien elämäni on taas hetken ajan hieman parempaan päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti