Matka tuntemattomaan

Tunteet ja syöminen-kirjan luettuani minun on ollut aika vapaata hengittää. Mainostan ihan estoitta kyseistä opusta, mutta se on todella lukemisen arvoinen! Olen miettinyt asioita pääni puhki ja tullut siihen tulokseen, että olen viimein ymmärtänyt jotain tärkeää. Sen, mistä kaikki johtuu.

Olen löytänyt syyn ongelmaani, mikä tietysti helpottaa, mutta samalla pelottaa se kivinen ja jyrkkä rinne, jota lähden nyt laskeutumaan. Matka alas on pitkä, mutta voi luoja, miten toivon, etten enää koskaan kompastu. Jos etenen rauhallisesti ja otan askeleen kerrallaan, selviydyn joskus pitkän, pitkän ajan päästä turvallisesti perille. Mutta kuten sanoin, matka on pitkä ja kivikkoinen. Tietysti olen peloissani. Tällä kertaa en kuitenkaan pelkää eniten liiallista syömistä, vaan niitä tilanteita, jotka joudun kohtaamaan ilman rakasta suojakilpeäni, ruokaa.

Voisin sanoa, että matkani kohti tuntematonta on alkanut, sillä en koko aikuisiällä ole elänyt tasapainossa ruuan kanssa. Enkä muista, miltä tuntui, kun elämä ei vielä pyörinyt syömisen ympärillä.