Kaikki on mahdollista

Asioita, joita olen oppinut vuosien varrella liittyen liialliseen syömiseen:

*Ahmimishäiriöstä voi päästä eroon vain lopettamalla ahmimisen ja syömällä kuitenkin riittävästi. Jos syö liian vähän, ahmimisesta ei pääse eroon ikinä! Nälkäisenä on liian helppo retkahtaa syömään liikaa. Vähintään peruskulutuksen verran pitäisi päivän aikana syödä. Itselläni peruskulutus on lähes 1500 kcal. Syömishäiriöni alkuaikoina söin noin 1000 kcal päivässä ja siitä ahmiminen oikeastaan varmaan alkoikin. Retkahtelin niukkaenergisen ruokavalioni takia herkkuihin aika ajoin, kunnes touhu karkasi lopullisesti lapasesta.

*Kannattaa syödä 5-6 kertaa päivässä, 2-3 tunnin välein. Tämä on niin tosi asia kuin vain voi olla. Vuosia luin laihdutusjuttuja, joissa toitotettiin, että pitää syödä välipaloja. Kuitenkin vasta viime vuonna ymmärsin niiden merkityksen. Verensokeri pysyy tasaisena koko päivän ajan, eikä missään vaiheessa tule sellaista älytöntä nälkää, joka aiheuttaa ahmimista.

*Kun tekee mieli ahmia, kannattaa miettiä oikeita syitä siihen. Onko ihan oikeasti vain nälkä? Että jos nyt syöt pari leipää tai raejuustoa, niin ahmimishimo loppuu siihen? Moni laihduttaja varmaan luulee kärsivänsä ahmimishäiriöstä, vaikka ahmimiskohtaukset johtuvatkin vain siitä, että syö liian vähän kulutukseen nähden.

*Jos ahmiminen johtuu tunteista, niin silloin kannattaa kertoa asiasta jollekin. Pidin itse vuosia syömiseni salassa. Nyt olen kertonut siitä avoimesti muutamalle ihmiselle, jotka ovat tunteneet minut koko ikäni. Puhuminen auttaa paljon.

*Tunnesyömisen syyt pitää selvittää. Muuten syömishäiriöstä ei pääse eroon ikinä. Todellisten syiden löytäminen ja myöntäminen on vaikeaa.

*Ahmimishimon tullessa pitää vain olla ja kivettää itsensä ja miettiä syitä, miksi haluan ahmia. Seuraavana päivänä voi olla onnellinen, kun eilen pystyi vastustamaan kiusausta. Yksi este on taas ylitetty.

*Parantuminen kestää pitkään ja on työn ja taistelun takana. Mutta se on mahdollista.

Itse olen parantumisen tiellä. Viimeinkin.