Kävin heti aamusta juoksemassa 6 kilometriä. On ollut parempi fiilis kuin eilen, mutta silti tämä oma ruumiinmuoto jotenkin ahdistaa nyt enemmän kuin koskaan ennen. Täytyisi päästä eroon ulkonäkökeskeisestä ajattelusta. Miten voin olla niin eri ihminen nyt kuin viime viikolla? Peilit pitäisi kieltää tai minun pitäisi olla katsomatta niihin. Ihmiset olisivat varmaan paljon onnellisempia, jos eivät tietäisi, miltä näyttävät.
Jos selviän tästä viikosta ahmimatta, niin ensi viikko on huomattavasti helpompi. Näin luulisin. Joka viikko, jonka olen ahmimatta, myös laihtumista tapahtuu, joten parempi olisi käyttäytyä kuin normaalit ihmiset. Tuntuu kyllä tosi absurdilta, että voisin koskaan olla monta viikkoa ahmimatta. Melkein naurattaa tuollainen hullu ajatus!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti