Nyt se on sitten alkanut

Herkkulakkoni nimittäin. En uskalla ajatella, mihin olen ryhtynyt. Tämä on viimeinen laihdutuskertani. Jos en nyt onnistu, niin en sitten koskaan. Olen niiin monta kertaa aloittanut kaiken maailman laihdutukset, että alan jo itsekin kyllästyä. Ja mikä pahinta, en ole koskaan laihtunut! Olen vuosien varrella kerännyt vain läskiä itseeni ja urheiluharrastuksistani huolimatta en ole saanut niitä pois. Johtuen tunnesyömisestä.

Pelkään, että jos en kohta saa syömistäni kuriin, lopetan juoksemisenkin ja annan itseni paisua Gilbert Grapen äidiksi.
Yhyy. Mutta en päästä itseäni tuohon tilaan! Minä taistelen! Taistelua olen joutunut käymään tänäänkin, sillä tullessani töistä, keittiön pöydällä minua vaani Domino-keksi.
Olin kauhean nälkäinen ja lähellä kävi, etten olisi pistänyt herra Dominoa sisuksiini. Tiesin, että herkuttelu ei olisi jäänyt yhteen keksiin, vaan olisin vetänyt niitä kymmenen. Sitten olisi ollut huono mieli. Katsokaas, en tunne kohtuutta! Sitä opetellaan sitten joulun jälkeen. Nyt opetellaan elämään kokonaan ilman herkkuja, koska niiden kanssa ei voi elää.